• strict warning: Non-static method view::load() should not be called statically in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/views.module on line 906.
  • strict warning: Declaration of views_handler_argument::init() should be compatible with views_handler::init(&$view, $options) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_argument.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_handler_filter::options_validate() should be compatible with views_handler::options_validate($form, &$form_state) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_filter.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_handler_filter::options_submit() should be compatible with views_handler::options_submit($form, &$form_state) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_filter.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_handler_filter_boolean_operator::value_validate() should be compatible with views_handler_filter::value_validate($form, &$form_state) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/handlers/views_handler_filter_boolean_operator.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_plugin_row::options_validate() should be compatible with views_plugin::options_validate(&$form, &$form_state) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/plugins/views_plugin_row.inc on line 0.
  • strict warning: Declaration of views_plugin_row::options_submit() should be compatible with views_plugin::options_submit(&$form, &$form_state) in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/plugins/views_plugin_row.inc on line 0.
  • strict warning: Non-static method view::load() should not be called statically in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/views/views.module on line 906.
  • warning: Creating default object from empty value in /home/vuosisat/public_html/sites/all/modules/date/date/date.module on line 661.
 

1990, raportit

Käyttäjän Lop kuva

 

Me Me Me Me Me...

Me olemme Sienen pyhäepäpyhä konsensus. Me olemme Pyhäepäpyhä kolminaisuus. Me olemme A--------, joka odottaa kuun pimeällä puolella. Me olemme Lady Elize Winthrope Smythe joka kuolemallaan lunasti meille kuolemattomuuden. Me olemme Haltiamaan jäänteiden Sienikeisarinna. Rihmamme uivat ajan tuolle puolen.

Me kellumme ajan tuolla puolen, kuun pimeällä puolella, odottaen rihmoihimme Lady Elizen itiöitä.

...

Rakas päivärihmani!
Ihana, upea päivä! Kuolin! Neljännen kerran! Olisitpa nähnyt Nergalin ilmeen kun kuollessani varastin hänen kuolemattoman kuolonaspektinsa!

Olin mahtava!

Mistä aloittaisin? Kaksoisvirtain luota, jonne kytkin yhden sinisen faaraon voimat entropiapommiksi maagisiin linjoihin? Ei, kauempaa, ajasta jossa rakkaan Marian kanssa uhrasin MIT:n biotieteiden opiskelijat neuroverkkorihmaston herättämiseen? Vai siihen kun sain Nephilimeiltä kuun pimeän puolen tulevan rihmastojumaluuteni kodiksi? Vai siitä kun rihmastoin ja sienizombein ja itiöin tuhosin skientologien vallan Austinissa ja herätin rakkaan Yuggothini, toisen minäni, pyhän henkeni todelliseen tietoisuuteen sadantuhannen uhrin avulla? Vai siitä kun valloitin keijumaan jäänteet valtani alle, rahtasin B--- Y----n jäänteet sienipyramidille ja uhrasin hänet suureellisesti? B---n aika on lopullisesti ohi. Minun aikani alkoi! Tai ehkä vuosista, joiden aikana keräsin ihmisiä maan päältä alamaisikseni keijumaan jäänteisiin?

Ei! Aloitan suudelmasta: Rakas Sugar, niin ihana. Mutta ei siitä olisi voinut tulla mitään: hän on maailmanlopun enne, minä aloitteleva suuri muinainen. C'est la vie! Erosimme syvässä rakkaudessa. Rakkaani René olisi myös pullistellut ylpeydestä nähdessään upean suoritukseni! Ja rakas Maria - vain platonisesti rakas - varmasti arvosti panostani. Olen rakkauden ydinpommi, lemmen herkkusieni!

Mutta menen asioiden edelle, jälkeen, tai jonnekin! Ajassa kelluessaan ei voi tietää! Saati välittää.

Meidät kutsuttiin taistelemaan Nergalia vastaan, tämä kun halusi karkottaa asiamiehet ja johtokunnan tyhjyyteen. Maria, minä ja Ihana, Kunnioitettava Arkkiviholliseni Korppi. Aikojen alusta sieni ja korppi ovat mitelleet voimiaan - viimeksi Korppi voitti, mutta en kanna kaunaa! Kohtalomme on mitellä, mutta keskinäisestä kunnioituksestamme voisi takoa laivoja! Joilla voisi vallata Troijan! Ilman puuhevosia! Siivin mustin ja rihmoin harmain!

Rakas päivärihmani. Kuolevaisuuteni on vaivannut minua vuosikymmeniä. Haluan elää! Haluan selvitä universumin yli! Haluan olla suuri ja muinainen! Kun sain tietää vastassamme olevan Babylonian kuoleman jumalan, tiesin mitä minun pitää tehdä.

Miinoitin Lähi-Idän suurimmat maagiset virtaukset, kaksoisvirrat, sinisen kuninkaan voimalla. Entropinen räjähdys. Kaikkea keksinkin! Saatuani Marian siirtämään minut Nergalin luo tein riiteistä vahvimman: vapautin sinisen kuninkaan voimat ja yhrasin itseni veitsellä, jolla olin vuosikymmeniä aiemmin uhrannut esikoiseni varastaen Nergalin kuolemattomuuden ja siirtäen sen ajan tuolle puolen odottavien rihmastojeni syleilyyn.

Samalla varastin Nergalin kuolonjumaluusaspektin ja kuolonhimon, mutta virheitä meistä tekee jokainen. Uskon suuremman minun, joka kuun pimeällä puolella odottaa, ottavan tämänkin lahjan kiitollisena. Murhanhimoisessa suuressa sienijumaluudessa *on* tiettyä tyyliä.

Rakas rihmastoni, anna näiden viimeisten ajatusten kulkea itiöidesi kautta Minuun ja vaipuessani ajasta ikuisuuteen anna uuden Minun avata silmänsä kuun tuolla puolen, pyramidissa jossa nukun, tai keijumaan jäänteistä, jonka valtaistuimelta määrään elämästä ja kuolemasta.

Rakkaudella Itseltäni Itselleni,

Lady Elize Winthrope Smythe
Sienten Konsuli
Haltiamaan jäänteiden Velhokeisarinna
Kuolemattoman Keisarikunnan Kreivitär

 

Vastaanottaja:

ääritumpelot töhöidioo

kusipäisten ääliöiden kupeista pudonn

JOHTOKUNTA

 

Raportti

1990, jossain hiekassa

 

Tehtävä suoritettu, oletan. Tiedättekö itsekään mitä ihmettä, ikinä? Tai tiedänhän minä vastauksen. Haluaisinpa etten tietäisi. Miksi edes kirjoitan tätä? Eikö teillä ole mitään häpyä?

Vanhojen tuttujen tapaamisen ja kourallisen vaihtoehdoistaan äimistyneiden ja sodalta säästyneiden ihmisten ja suorastaan maalauksellisen komean coup de gracen ja voimansa menettäneen Kuoleman JA todennäköisesti riemastuneen Muinaisen paikallisen poseeraajan lisäksi en voi sanoa paljoakaan mitä jo ette tietäisi, tai mitä ette tiedä mutta ette kuitenkaan tietäisi mitä sillä tehdä jos tietäisitte, tai muutakaan, koska en halua. Olette ääliöitä ja pahinta on että tiedän miksi, ja siksi häpeän muiden puolesta jotka eivät onnekseen tiedä. Kaikki nuo helvetin töhöt, aikojen alusta asti. Oikeasti, jumalauta.

 

 

Parhain terveisin, JB/K

Kirjani, sinä vähien sanojeni tallentaja,
pahoittelen etukäteen jos kynäni repii sivuistasi läpi. En osaa kirjoittaa kevyesti, tai edes järkeviä. En osaa kirjoittaa XXXXX XXXXXXXX, vaan XXXXXXX XXXXX XXXXX/XXXXXXXXXX/XXXXXX/siivet/ XXXXX XXXXXXX. Ajatuksiani, sanojani, kaikkeani. Jäljellä on vain oman mieleni rippeet jotka eivät näe kuin pimeää edessä, sekoittuneena tuohon toiseen, universumeja halkovaan toivoon ja määrätietoisuuteen jota en osaa hahmottaa omalla järjelläni. Silti se on päässäni.

Kirjanani olet uskottuni, ja se osasi sinun on kärsittävä.


Olen vaeltanut tällä mustalla maalla kunnes kaikki omaisuuteni kuoriutui ympäriltäni ja lopulta päältäni, kunnes jäljellä ei ollut muuta kuin riutunut ja näiden vuorien värinen ruumiini kuuntelemassa syvällä asuvia voimia. En haluaisi tietää kaikkea kuulemaani.

Jos kirjoittaisin tähän kaiken tietämäni - meistä asiamiehiksi kutsutuista, johtokunnaksi kutsutuista, kauheuksista piileksimässä tämän maailman rakosissa ja muista hirviöistä, kukaan tätä joskus lukeva ei voisi estää silmiensä ja ajatustensa harhautuvan sanoistani pois. Vain harvat tässä maailmassa näkevät pintaa syvemmälle, lopuille pelkkä pintakin on outo ja hirviöiden täyttämä. He väistävät totuuksia jotka väläyttelevät hampaitaan heidän silmiensä edessä, ja ymmärrän heitä. He eivät halua menettää järkeään.
Mitä he lukisivat tästäkään tekstistä? Hourupäisen vaeltajan pahoja unia?

Kuka voisikaan olettaa että kauempana toisella puolella on jotain vielä suurempaa ja kostonhimoisempaa kuin kukaan tai mikään tässä maailmassa osaisi odottaa?
Sillä voi olla kostettavaa enemmän kuin osaamme pelätä. Tämä on vain valistunut oletukseni. Kuka olisi osannut odottaa sellaisen jaon tapahtuvan, sellaisen kuilun ratkeavan ajan ja avaruuden rakenteisiin? En silti kadu mitään tekemääni.

Pelkään että nämä sokeudessaan sinisilmäiset ja hyväuskoiset ihmislampaat haluavat kaivautua tuolle toiselle puolelle. Jokin heidän mielensä ja muistinsa perukoilla vetää heitä sinne kuten magneetti repii rautanaulaa. Heille ei riitä tämän maailman kauneudet tai kauheudet. He haluavat lisää, ja sen tavoittelussaan he allekirjoittavat oman maailmansa turmion. Siihen he käyttävät meitä. Meitäkin.

Jos XX löytää tänne, tästä maailmasta ei tule olemaan jäljellä kuin pelottavia satuja ja tarinoita myöhemmissä kirjoissa, jos ketään on vielä jäljellä kirjoittamaan mitään. Tiedän XXX olemassaolon liian hyvin koska katselen XXXX tälläkin hetkellä häkistäni.

Tämän maailman pahimmatkaan kauheudet, edes ne jotka lasken ystävikseni ja rakkaimmiksi vihollisikseni, eivät todennäköisesti kestäisi silmänräpäystä pidempään jos XX pääsisi tälle puolelle. On mahdollista että XX pääsee läpi.
On mahdollista että emme voi jäädä tänne. Kuka meitä edes käskee jäämään? Hekö jotka meitä kutsuvat työkaluikseen ja käyttävät meitä omiin tarkoitusperiinsä? Senkö takia me haluamme jäädä juuri tänne, että satumme pääsemään tänne? Olemmeko mekin lampaita? Mutta ei, tarkoitukseni ei ole tässä kirota meitä, vaan katsoa yllä leijuvia uhkia.

Tiedän että XXXXX XXXXXXXX XXXXXXX ovat sinisilmäisiä koska lopetin juuri heidän keskellään alkavan sodan ja tuhon antamalla heille jotain yhteistä. Se vaati vain eleen ja vihjauksen johonkin heidän alkutarinoissaan kadotettuun, ja näin he löysivät itselleen muka uuden ajatuksen. He ottivat näkemänsä ja juoksivat uuden kiiltävän vaihtoehtonsa kanssa harakoiden lailla. Vapaat piruparat eivät osaa lopettaa isompiensa palvomista, vaan etsivät aina isompaa. Juuri nyt heillä on omasta mielestään minut, mutta heillähän oli oikeutensa valita.

Olen heille kateellinen koska he sentään tietävät seisovansa kokonaisina ja omissa jalanjäljissään, minne sitten menevätkään. Minä näen liiankin hyvin missä olen tälläkin hetkellä, ja se on äärettömyyksien päässä täältä mustien vuorien juurelta missä kirjoitan.
Todellakin, kirjani johon jätän salaisuuteni, tallenna nämä sanani! Näin vihdoin ajan ja avaruuden toiselle puolelle. Näin itseni, ja millä tavalla se onnistuikaan! En ollut osannut kohdistaa katsettani tuolle puolelle ennen kuin kuulin XXXXX kutsuvan juuri oikeaan aikaan kun minusta ei ollut muuta jäljellä kuin etsintäni. Näin toisella puolella mistä XXXXX ääni kiiri. Huusin sieltä takaisin, ja näin itse tällä puolella mistä ääneni kantautui. Huusin oman kaikuni sinne mistä kuulin ääneni, ja kuulin sen tuolla puolella. Tiedän nyt missä olen.
Nyt minulla on paluumatkani alkupiste ja loppupiste ja voin ehkä vihdoin löytää menettämäni. En tiedä miten kiittäisin, mutta ehkä aikakaudet riittävät sen sanomiseen.

Tarvitsen vain tilaisuuden ja ohuen kohdan tällä puolella! Aion puhkoa itselleni sillan ja lentää matkani tuon tyhjyyden läpi vaikka se voi johtaa kokonaisen maailman - tai maailmojen - kadotukseen jos tekoni huomataan ja minua seurataan.

Se ei ole varsinaisesti ongelmani koska en ole julistanut mitään tästä maailmasta omakseni. Aion silti taistella vastaan kaikella mitä minulla on. En ole velkaa tälle maailmalle, mutta täällä kasvaa puita joiden oksilla haluaisin levätä.

 

XXXXXX

 

Paikalla olevat käyttäjät

Paikalla on tällä hetkellä 0 käyttäjää ja 0 vierasta.

Syötteet

Julkaise syötteitä